Jalleennakemisia, hienot ranskalaiset ja farmiseikkailu

 

Mullahan on siis tietty kaikki hienosti paivittain ylhaalla, mita olen tehnyt viimesen 12 paivan aikana taalla.. oo.. Noot :D Aika monet kirjottaa paivakirjaa taalla, oon huomannu, mutta itte en kylla jaksais kasin kirjotella. Hmm... Mulla ei oo mitaan muistikuvia siita, mita joskus kaks viikkoo sitten tapahtu, paitsi tietty nain Haleyn toissa viikonloppuna ja menin kalliiseen italialaiseen ravintolaan parin saksalaisen tyton kanssa. Kavin myos katsomassa Melbournen pingviineja parina iltana, mutta niista mulla ei tahan hataan nyt oo kamerassa kuvia, kun ei saanu kayttaa salamaa ja ne oli ulkona vaan pimeella. Ipadista loytyy jonkinlainen kuva sit myohemmin. Haleyn kanssa me vietettiin koko paiva St. Kilda festivaaleilla sillon sunnuntaina puolitoista viikkoa sitten. St. Kilda on yksi Melbournen lahioista, jossa asuu paljon taiteilioita ja siella on uimaranta.

Stefani(lilahupparinen) ja Carolina ja biitsilta loytamamme ostoskarryt

 Mutta sitten viime viikon kylla muistan paremmin kuin hyvin. Sain viime maanantaina viestin huonolla englannilla ranskalaiselta pariskunnalta, etta niilla on auto ja ne haluaa menna ettiin farmitoita johki. Tapasin ne sillon maanantaina Melbournessa ja sitten tiistaina lahettiin niiden ja yhen saksalaisen naisen kanssa kohti todellista Australiaa eli kuivia peltoja, puskia, puita ja laaksoja silman kantamattomiin. No, siinahan me sitten koko paiva ajeltiin edes takas farmilta farmille ja eihan siella mitaan toita oo, kun saa ja kuivuus(eli saa) on heikentany sadot ja backpackereiden maara on liian suuri, luonnollisesti vuosi vuodelta yha enemman. Joskus puoli yhdeksan jalkeen saavuttiin yhdelle farmille, joka osottautukin sitten pelkaks maitofarmiks, ja ne sano, ettei niilla oo toita tarjolla. Sitten ma kysyin jotenkin ovelasti, etta voisko niiden pihalla yopya. Ensin talon isanta oli vahan vastahakonen, koska se sano, etta niilla on ollu jotain laittomia maahanmuuttajia joskus yopymassa ja oli jaanyt vahan paskat jauhot kateen(mikahan sanonta taa oli :D...), koska ne oli varastanu jotain moottoripyoria tai jotain. Mut sitten vahan hopistiin saksalaisen kanssa lisaa, kunnes luottamusta alko loytya. Ne kuitenkin halus kopiot meidan passeista varmuuden vuoks. Ranskalaiset ei halunnu jaada sinne, vaan ne odotti autossa ja sit kun me tultii takas sovittii, etta ne tulee hakeen aamulla 7 meidat ja menee itte yoks hostelliin. Sitten kun oltiin kamppeemme heitetty niiden pihalle, niin paljastukin, etta ne on ihan mahtavia ihmisia. Ne laitto nuotion siihen pihalle pystyyn, tarjos hampurilaisia ja kaljaa, isanta lahti kauppaan, koska sampylat oli loppu ja ne oli ihan yybermukavia muutenkin. Siina sitten jutusteltiin joku 3 tuntia ja nukkuun mentiin joskus 12 jalkeen. Eihan niilla ollu harmainta hajua, missa Suomi on ja Saksaakin oli vahan vaikee sijoittaa maailmankartalle :D Sitten tuli kysymys "Do you guys have alligators in your rivers or something?" hehe... Eihan se niiden vika oo, vaan vahan erilaisen koulutusjarjestelman. Tona yona oli ihan pilvetonta ja nain elamani hienoimman tahtitaivaan, koska ei ollu isojen kaupunkien valosaastetta.

 

Australia

Seuraavana aamuna herattiin kuudelta kukonlauluun, syotiin aamupalaa, sanottiin isantavaelle heipparallaa ja mentiin tienposkeen odottaan ranskalaisia... Siinahan sitten odoteltiin, kun VR:aa konsanaan ja eihan sielta koskaan ketaan tullutkaan. Ranskalaiset oli paattany, etta on helpompi loytaa kaksin toita kuin nelisteen. Ne on varmaan tallakin hetkella jossain siella pyorimassa ja pyorittelemassa paitaan kun ei saa englannista selvaa. Ranskan hallitus/opetusministeriohan ei siis muinnoin pitanyt tarkeana aantamista, mutta ei ne ny kylla ymmartaakaan osannu. Ranskalaiset on kylla backpackereina hienoo kansaa, tosi luotettavia, hienosti englanti sujuu ja tavaroitakaan eivat kuulemma koskaan varasta. Sitten se on viela tosi kiva, etta ne puhuu omaa kieltaan tosi hitaasti ja selvasti, etta varmasti kaikki muut saa selvaa! No, eipa tarvi ikina enaa ranskalaisten kyytii hypata :D Mentiin takas farmille ja siella vietettiin sitten kaks yota lisaa. Saatiin ruokaa, taksipalvelua kaupunkiin, mukavaa seuraa, 400 tv-kanavaa ja vahintaan yhta paljon dvd:ta.. Ei yhtaan hullumpaa. Olihan niilla sitta viela kolme lasta ijiltaan(en vielakaan osaa taivuttaa) 4-6, jokka varmisti joka aamu, ettei ainakaan kahdeksaa pitempaa nukuta. Ja sit niilla oli sulosin bulldogin pentu, jonka nimi on Lola Jos oltain viel viikonloppuna oltu siella, niin sitten Adam ja Erin ois varmaan vieny meidat johki toiselle tilalle kenguruita ampuun. Siihen en ois kylla kyenny :D Kun lahettiin sielta perjantai aamuna, oli semmonen tunne, etta oltiin oltu siella ainakin viikko ja tunnettu ne ihmiset paljon kauemmin.

Melbournessa olin takasin taas perjantaina iltapaivana. Tapasin jalleen Haleyn ja se oli luvannu, et saan majailla sen ja sen college kavereiden kampassa yhden yon. Siella sit hengailtiin illalla ja juotiin hillitysti jotain viinia ja sitten piti lahtee ulos, mutta Haley vasahti ja mentiin nukkumaan. Lauantaina pyorin ja hyorin ympari Melbournea yrittaen loytaa hostellia, mutta en onnistunut, koska kaikki hostellit olivat taynna. Ei siina muukaan auttanu, kun ottaa yobussi Sydneyhyn. Ennen lahtoa kavin kuitenkin etelaisen pallonpuoliskon korkeimassa nakoalatornissa. Aikas komeet oli nakymat sielta! Olikohan se 282m korkea.

Sydneyssa siis olen taas ja ajattelin olla taalla ainakin viikon. Tykkaan Sydneysta jotenkin enemman kuin Melbournesa. Ehka sen takia, etta toi Darling Harbour on aikas hieno paikka. Vietin pari yota Australian isoimmassa hostellissa. Siella oli katolla sauna ja allas, jeejee, mutta sauna vaan lampeni vahan turhan hitaasti, niin en jaksanu odotella. Ei sinne vetta ois kuitenkaan saanu heittaa... Nyt oon takasin tassa samassa hostellissa, jossa olin joskus pari viikkoo sitten. Taa on mukavan kokonen ja taalla on ilmanen netti!

Loppuun viela kuvia Melbournesta